Asioita, joita jokaisen uuden koiranomistajan tulisi tietää pennuista

Uuden pennun tulo kotiin on jännittävä ja kovasti odotettu tapahtuma, johon liittyy paljon tunteita ilosta pyyteettömään rakkauteen – ja jännitykseen. Uuden pennun toivottaminen tervetulleeksi perheeseesi on yksi palkitsevimmista kokemuksista yhteisen matkanne varrella. Uuden koiranomistajan on mahdotonta omaksua kaikki tarjolla oleva tieto, mutta perusteet sekä se, mitä pennun kotiintulolta on lupa odottaa, on hyvä olla tiedossa. Tässä artikkelissa käsittelemme asioita, joiden avulla annat uudelle pennullesi parhaat mahdolliset eväät elämään.

MISTÄ LÖYDÄN PENNUN?

Kenties isoin pennun hankintaa koskeva päätös koskee paikkaa, josta hankit pennun. Ostatko pennun kasvattajalta vai adoptoitko eläinsuojeluyhdistykseltä? Molemmilla vaihtoehdoilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tärkeintä on, että mietit, kumpi sopii sinulle parhaiten ja mitä odotat koiran omistamiselta.

Jos päätät ostaa koiran kasvattajalta, pääset näkemään ainakin pennun emon sekä ympäristön, jossa pentu kasvaa ensimmäiset viikkonsa. Lisäksi kasvattaja aloittaa pennun sosiaalistamisen, jolloin pennulla on mahdollisuus opetella sosiaalisia taitoja.

Voit lisäksi valita rodun, joka sopii tarpeisiisi ja elämäntilanteeseesi. Tiettyjen rotujen edustajat ovat muita itsenäisempiä, osa aktiivisempia ja osa rauhallisempia. Jokaisella rodulla on omat erityispiirteensä, joihin sinun on tutustuttava huolella tietääksesi, onko harkitsemasi rotu sinulle ja elämäntyyliisi sopiva.

Jos ostat pennun tai vanhemman koiran kodinvaihtajana tai eläinsuojeluyhdistykseltä, se saattaa olla valmiiksi sisäsiisti, päässyt tutustumaan muihin ihmisiin ja koiriin ja hallita peruskäskyt. Kaikkien adoptoitavien koirien kohdalla tilanne ei kuitenkaan ole tämä. Jos koira on yli 16–18 viikkoa vanha eikä sitä ole sosiaalistettu, varaudu tekemään enemmän töitä koiran sosiaalistamisen eteen välttyäksesi ongelmilta myöhemmin. Koiran adoptoinnin kenties suurin etu on se, että annat mahdollisuuden elämään koiralle, jolla ei muuten sitä olisi. Älä koskaan osta koiraa epäilyttävältä myyjältä, joka haluaa luovuttaa pennun esimerkiksi parkkipaikalla, jolloin et pääse näkemään pennun emoa. Jos myyjä ei päästä sinua näkemään emoa, pennut on saatettu vieroittaa emosta liian varhain tai ne on ehkä salakuljetettu ulkomailta. Tällaisista pennuista voi myöhemmin tulla esiin jotain yllättävää, kuten terveysongelmia, pahimmillaan raivotauti.

Harkitse molempien vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia ja valitse vaihtoehto, joka sopii parhaiten sinulle ja elämäntapaasi. Valinnastasi riippumatta pääset nauttimaan uudesta perheenjäsenestä, jonka kanssa aloitatte yhteisen matkanne.

PENNUN TULOON VALMISTAUTUMINEN

Voit varautua pennun tuloon etukäteen, jolloin pennun tuominen kotiisi sujuu helpommin. Kun perheenne on päättänyt hankkia koiran, pitäkää asiasta yksi (tai useampikin) kokous varmistaaksenne, että olette kaikki mukana suunnitelmassa. Päättäkää:

• Kuka on vastuussa ruokinnasta
• Kuka vie koiran ulos
• Kuka on vastuussa sisäsiisteyskasvatuksesta
• Sanamuodoista, joita käytätte koiran koulutuksessa
• Kuka vie pennun pentukurssille

Jos perheessäsi on lapsia, kerro lapsille, miten heidän tulee toimia, kun pentu tulee kotiin, jotta pentu ei häkelly.

Tee talostasi pennulle turvallinen: huolehdi, että pentu ei pääse käsiksi kodin puhdistusaineisiin, sähköjohtoihin ja sopimattomiin ruokiin, ja poista matot ja huonekasvit.

Hanki koiralle peti ja muut tarvikkeet, kuten ruoka- ja juomakupit, valjaat ja talutushihna. Kirjoita tarvitsemasi tarvikkeet ylös, jotta sinulla on kaikki valmiina, kun pentu tulee kotiin.

Etsi koirallesi eläinlääkäri, johon luotat ja jonka kanssa haluat tehdä yhteistyötä. Tutustu myös pentusi tarvitsemiin rokotuksiin estääksesi tautien tarttumisen ja pitääksesi pentusi terveenä.

ROKOTUSSUUNNITELMA

Keskustele pentusi rokotussuunnitelmasta eläinlääkärisi kanssa. Pennut voidaan rokottaa ensimmäisen kerran kahdeksan viikon iässä  juuri ennen kuin ne muuttavat uusiin koteihinsa. Monesti rokotukset kuitenkin aloitetaan vasta 12 viikon iässä. Ensimmäinen rokotuskerta ei riitä, joten keskustele pennun muista rokotuksista eläinlääkärisi kanssa. Vie koirasi eläinlääkäriin, jossa eläinlääkäri tekee sille terveystarkastuksen ja laatii rokotusaikataulun. Rokotukset annetaan yleensä kahden tai kolmen rokotteen sarjana pennun iästä riippuen. Rokotuskertojen välissä on yleensä neljä viikkoa.

Pidä mielessä, että elämäntyylistä riippuen koirasi tarvitsee rokotuksia erilaisia tauteja vastaan, kuten:

• Penikkatauti
• Tarttuva maksatulehdus
• Koiran parvovirus
• Rabies
• Kennelyskä
• Leptospiroosi

Rokotukset auttavat pitämään koirasi terveenä ja onnellisena.

Immuniteetin kehittymiseen menee muutamia viikkoja rokotusten saamisen jälkeen. Eläinlääkärisi kertoo sinulle, milloin voit antaa pentusi seurustella muiden koirien kanssa turvallisesti.

Saat eläinlääkäriltäsi rokotuskortin. Pidä se tallessa, jotta voit helposti todistaa koirasi rokotusten olevan ajan tasalla.

PENTU TULEE TALOON

Kun pentu on muuttanut kotiisi, on hyvä totuttaa se alusta asti rutiineihinne, eli syömiseen, torkkumiseen, sisäsiisteyskasvatukseen ja – mikä tärkeintä – leikkimiseen. Pennun on lisäksi hyvä viettää joitakin aikoja yksin. Älä epäröi jättää pentua yksin lyhyiksi ajoiksi, ja vastusta kiusausta mennä lohduttamaan sitä, kun kuulet ensimmäisen vikinän. Muista kouluttaa pentua vähitellen ja pienin askelin. Koirasi tarvitsee oman tilansa, ja sinun tulee valmistaa pentusi yksinoloon.

SISÄSIISTIKSI OPETTAMINEN

Koiran sisäsiistiksi opettaminen vaatii johdonmukaisuutta. Sisäsiisteyskasvatus antaa sinulle tilaisuuden vahvistaa suhdettanne, mutta sinun on muistettava olla kärsivällinen prosessin aikana. Pennulta voi mennä jopa 4–6 kuukautta oppia täysin sisäsiistiksi. Jotkut pennut vaativat tätäkin enemmän aikaa – jokainen pentu on luonnollisesti oma yksilönsä.

Aloita pennun sisäsiisteyskasvatus heti, kun pentu muuttaa luoksesi 8-viikkoisena. Vie pentu ulos leikin, syömisen ja nukkumisen jälkeen, jolloin pentu voi harjoitella tarpeidensa tekemistä ulkona. Päästä pentu aluksi vain pienelle alueelle ulkona. Voit laajentaa pentusi “reviiriä” sen oppiessa tekemään tarpeensa ulos.

Ruoki koirasi tiettyinä aikoina. Kun ruokinta-aikataulu on lyöty lukkoon, älä pidä ruokakuppia pennun saatavilla ruoka-aikojen välissä.

Vie pentu ulos heti sen herättyä aamulla, ja sitten pitkin päivää noin 30–60 minuutin välein. Vie pentu uudelleen ulos nokosten ja ruokailun jälkeen. Vie pentu ulos ennen nukkumaanmenoa illalla, ja ennen kuin jätät sen yksin lyhyeksi aikaa.

Vie pentu ulkona aina samaan paikkaan tarpeilleen. Paikan tulisi olla lähellä ulko-ovea, sillä pieni pentu ei juurikaan halua ilmoittaa olemassaolostaan vieraille koirille. Ajan myötä paikka tulee pennulle tutuksi, ja se tottuu tekemään tarpeensa siellä. Älä jätä pentuasi yksin ulos, kun opetat sitä sisäsiistiksi, ja kehu sitä tarpeiden tekemisen jälkeen.

Seuraavat ovat merkkejä siitä, että pennun pitää päästä ulos:

• Levottomuus
• Vinkuminen
• Haukkuminen
• Oven nuuskiminen tai raapiminen
• Ympyrän kiertäminen

Älä huolestu, jos pennulle sattuu ajoittain vahinkoja – se on osa sisäsiisteyskasvatusta! Älä hermostu, jos pennulle käy vahinko sisällä. Jatka rutiininne noudattamista johdonmukaisesti.

PENNUN SOSIAALISTAMISEN PERUSTEET

Hyvin sosiaalistetuista pennuista kasvaa yleensä mukavia kumppaneita, sillä ne suhtautuvat todennäköisemmin rauhallisesti muihin ihmisiin, eläimiin ja uusiin tilanteisiin. Koirat, joita ei ole sosiaalistettu, saattavat reagoida tiettyihin tilanteisiin aggressiivisesti tai pelokkaasti. On tärkeää, että huolehdit pentusi asianmukaisesta sosiaalistamisesta, jotta se voi nauttia elämästä rennosti ja onnellisesti.

Pennut suhtautuvat uusiin asioihin avoimemmin ja vastaanottavaisemmin ollessaan noin 3–16 viikon iässä. 12–16-viikkoiset pennut alkavat jo kuitenkin suhtautua pienellä varauksella uusiin kokemuksiin ja ihmisiin. Uuden pennun sosiaalistamisessa on tärkeää totuttaa pentu tilanteisiin, ääniin, esineisiin, eläimiin ja ihmisiin, joihin haluat koiran suhtautuvan tyynesti. Tällaisia ovat esimerkiksi vauvan itku ja liikenne. Koiran totuttaminen kaikkiin ääniin ja tilanteisiin on äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, mutta mitä enemmän pentusi pääsee kokemaan, sitä parempi, sillä sosiaalistetun pennun on helpompi soveltaa oppimaansa eri tilanteisiin.

Vaikka pennun sosiaalistaminen onkin tärkeää ja se suhtautuu avoimemmin uusiin tilanteisiin elämänsä ensimmäisinä viikkoina, pentu voi silti pelästyä joissain tilanteissa tai kohdatessaan jotain uutta. Sosiaalista pentuasi aina pieni askel kerrallaan, ja palkitse se kehuilla ja nameilla. On tärkeää, että saat pennun tuntemaan olonsa turvalliseksi ja itsevarmaksi, eikä pelokkaaksi ja häkeltyneeksi. Pentukurssi on hyvä tilaisuus oppia uusia tekniikoita ja tarjoaa paikan leikkiä pennun kanssa turvallisessa ympäristössä.

Kun pentusi on vielä pieni ja oppii uusia asioita, on täysin normaalia, että se voi tehdä jotain, mikä turhauttaa sinua. Älä kuitenkaan menetä malttiasi tällaisessa tilanteessa. Suuttuminen saa pentusi vain stressaantumaan ja ahdistumaan, joten hillitse hermosi, äläkä missään nimessä lyö pentua – ruumiillinen kurittaminen vain lisää aggressiivisen käytöksen todennäköisyyttä koirilla. Voit käyttää pennun koulutuksessa ja ojentamisessa seuraavia menetelmiä:

• Rohkaise ja vahvista positiivista käyttäytymistä
• Ole johdonmukainen koulutuksen ja käyttämiesi tekniikoiden kanssa
• Kiinnitä tarvittaessa pennun huomio muualle
• Käytä jäähyjä tehokkaasti
• Älä kiinnitä huomiota huonoon käytökseen, vaan opeta pennulle, että se saa huomiosi hyvällä käytöksellä
• Palkitse pentu välittömästi, kun se käyttäytyy haluamallasi tavalla.
• Naksutin auttaa palkinnon ajoittamisessa – perusteiden eli naksuttimeen ehdollistamisen jälkeen.
• Luo tilanteita, joissa pentu pääsee onnistumaan, ja vahvista onnistumisen tunnetta

NÄYKKIMINEN JA PUREMINEN

Pennuilla on luonnollinen näykkimis- ja puremistaipumus, mikä on erittäin epätoivottavaa aikuisilla koirilla. Opeta pentusi siis olemaan purematta ja näykkimättä heti alkuunsa. Pennun kanssa leikkiminen on kivaa, mutta pentu ei tiedosta, kuinka teräviä sen pienet hampaat ovat. Sen täytyykin oppia, että sormia, ranteita tai nilkkoja ei saa purra. Pennut purevat usein muita pentuja leikkiessään. Kun hampaat painautuvat liian syvälle leikkikaverin ihoon, seuraa kimeä älähdys. Leikki loppuu tähän, sillä toista purrut pentu yllättyy älähdyksestä. Tämän jälkeen leikki jatkuu, ja ajan myötä pennut oppivat olemaan purematta leikkikavereitaan liian kovaa. Ei siis ole mitään syytä, miksei pentu voisi oppia saman leikkiessään ihmisten kanssa.

Jos koirasi yrittää mutustella nilkkojasi tai sormiasi, kiinnitä sen huomio puruluuhun tai leluun. Voit leikkiä pennun kanssa ilman, että sormesi joutuvat hampaiden iskuetäisyydelle, esimerkiksi leikkimällä koiran kanssa vetoleluilla tai piilottamalla nameja. Jos koirasi näykkäisee sinua leikin lomassa, lopeta leikki välittömästi ja jätä pentu ilman huomiota. Toisin sanoen leikin on loputtava ensimmäisestä puraisusta.

PENNUN KÄVELYTTÄMINEN

Yksi koiranpennun omistamisen hyödyistä on se, että sinulla on kaveri, joka on aina valmis lähtemään tutkimaan paikkoja kanssasi, ja edistäväthän kävelylenkit terveyttäkin. Pentusi ei kuitenkaan ole heti valmis lähtemään kävelylle, vaan sen on ensin totuttava valjaisiin ja talutushihnaan. Valjaat saattavat aluksi tuntua pennusta pelottavalta tai ahdistavalta. Pentu saattaa pelätä tai pistää vastaan, kun yrität pukea niitä päälle. Etene hitaasti ja pyri aluksi saamaan pentu tottumaan valjaisiin ja hihnaan. Joskus pentu halutaan totuttaa myös kaulapantaan.

Jos mahdollista, yritä laittaa valjaat pennullesi sen huomion ollessa muualla, esimerkiksi ruokailun tai koulutustuokion aikana. Älä kiristä niitä liian tiukkaan. Kun pentu on tottunut valjaisiin eikä enää kiinnitä niihin huomiota, voit siirtyä talutushihnaan totutteluun. Leiki pennun kanssa ja anna sille nameja hihnan ollessa kiinni valjaissa. Näin pentu oppii yhdistämään hihnan mukaviin asioihin, eli – pennun kannalta tärkeimpiin – herkkuihin ja leikkimiseen.

Tartu hihnaan ja anna pennun tulla luoksesi. Totuta pentu tulemaan kutsusta luoksesi ja palkitse pentu nameilla, leluilla tai leikillä, kun se toimii oikein. Voit tämän jälkeen siirtyä muutaman vaiheen kautta harjoittelemaan sisätiloissa. Kun pentu on tottunut liikkumaan hihnassa, voitte siirtyä ulos.

Pennut puhkuvat intoa päästessään ulos lenkille, joten nätisti hihnassa kulkeminen ei ole päällimmäisenä niiden mielessä. Tee aluksi lyhyitä lenkkejä, ja muista olla kärsivällinen.

Pidä pentu hihnassa aina, jos ette ole aidatulla ja turvallisella alueella. Voit opettaa pentua tulemaan luoksesi käskystä aidatulla alueella. Palkitse pentu, kun se tulee luoksesi.

Pennun tulee oppia kulkemaan hihnassa nätisti riippumatta siitä, kuka hihnan toisessa päässä on. Pentu oppii kävelemään hihnassa hyvinkin nopeasti, ja oikeanlaisella koulutuksella ja positiivisella vahvistamisella pentu oppii kulkemaan vierelläsi tuossa tuokiossa.

PENNUN TERVEYS JA HYVINVOINTI

Rokotukset ovat ensisijaisen tärkeitä pennun terveyden kannalta, mutta myös muu ehkäisevä terveydenhoito ja turkinhoito edistävät pennun hyvinvointia. Useimmilla koirilla on matoja tai punkkeja jossain vaiheessa elämäänsä, joten sinun on tiedettävä, miten loistartuntoja ehkäistään ja tarvittaessa hoidetaan.

Älä ryhdy toimeen vasta sitten, kun koiraltasi löytyy punkkeja tai se jo raapii ihoaan. Ulkoloisten ehkäisyyn kannattaa varautua jo pennusta asti, ja koiraa tulee käyttää eläinlääkärissä säännöllisesti, jolloin eläinlääkäri voi huolehtia koiran parhaasta mahdollisesta terveydestä. Eläinlääkärisi voi lisäksi suositella parhaita tuotteita puutiaisten ja muiden ulkoloisten ehkäisyyn ja häätöön. Keskustele eläinlääkärin kanssa loiskarkotteiden hyödyistä, kuten siitä, kuinka pitkäkestoista suojaa ne tarjoavat, mikä on pennullesi sopiva annos ja miltä kaikelta ne suojaavat pentua. Juttelemalla eri vaihtoehdoista eläinlääkärisi kanssa saat parhaat neuvot, ja eläinlääkärisi voi lisäksi kertoa, miten sinun tulee toimia, jos löydät pennustasi punkkeja tai muita ulkoloisia.

Uuden pennun omistajasta voi tuntua siltä, että uutta opittavaa ja ohjeita ja neuvoja tulee ovista ja ikkunoista, mutta koiranpennun hankinta on varmasti palkitseva kokemus. Kärsivällisyys ja johdonmukaisuus yhteisen taipaleenne alussa vahvistavat välistänne sidettä, ja niiden avulla pentusi löytää paikkansa perheesi jäsenenä heti alkumetreillä.